Haukan sukuseura, kotiseutumatkalla Karjalassa -04
Haukan sukuseuran järjestämä kotiseutumatka Jääsken‑Antrean aluelle tehtiin 15.‑16. toukokuuta. Matkalle lähti 30 henkeä eripuolelta Suomea aina Kemistä asti. Matka alkoi Mäntylän Oy:n bussilla lauantaina aikaisin aamulla Riihimäeltä, Helsingin ja Lahden kautta Imatralle josta Rajapatsaan rajanylityspaikan kautta matka jatkui Ensoon. Tässä oli ensimmäinen pysähdys, jossa Kauko, sukumme tutkija, selosti täällä ennen sotia asuneista Haukoista. Osa ryhmästä kävi ostoksilla.
Matka jatkui - Jääsken kirkolla ylitimme Vuoksen. Nyt osittain Velkkuan kylän näkyessä selostusta ketkä Haukoista asuivat näillä alueilla ja kylissä. Matkaa jatkettiin kohti Viipuria johtavaa tietä Lottolan kylään asti josta poikettiin kohti Ihalempeelää ja niin sanottua Pihlajamäkeä jossa oli pysähdys Paakkariin johtavan tien risteyksessä. Tielle ei linja-autolla uskaltanut lähteä ajamaan, vaikka tietä oli korjattu ja sorastettu henkilöautolla ajettavaan kuntoon. Tästä alkoi Paakkarin noin 2,5 kilometrin jalkapatikka retki. Korjattu tie jatkui Mattilan talon riihen nurkalta vielä eteenpäin. Paakkarissa kävijöiden palattua autolle matka jatkui Viipuriin, jossa yövyttiin Limoka Hotellissa. Hotelli oli vielä hiukan keskentekoinen ja muun muassa ruokailumahdollisuus puuttui. Ruokailu oli järjestetty lähistöllä olevaan ravintolaan. Seuraavana päivänä teimme ostoksia Viipurin torilla. Torilla oli katettuja myyntipöytiä pitkät rivistöt ja näky oli kuin ennen vanhaan. Ostosten jälkeen matka jatkui Hannilaan. Auto pysäköitiin rautatien ylikäytävän viereen ja osa ryhmästä lähti tutustumaan entisille kotipaikoille, osan katsellessa Hannilan aseman ympäristöä. Täältä matka jatkui Rahikkalaan jossa osa ryhmästä lähti noin 1,5 kilometrin pituiselle kyläkierrokselle, kävelyn edistyessä Kauko selosti sitten kunkin Haukan sukuun kuuluvan asukkaan asuinpaikan. Sitten kotimatka alkoi kohti Kuukaupin kylää jossa ylitimme Vuoksen uutta siltaa pitkin, Antrean kirkonkylän ja Talikkala kautta kohti raja-asemaa ja nykyisiä kotejamme. Väinö Haukka